Royal National Park

Sunnuntaina kävin kaverin kanssa Royal National Park:ssa joka sijaitsee noin 30 kilometriä Sydneystä etelään päin. 

Lähdimme ajelemaan siinä aamu yhdeksän aikoihin ja takaisin tultiin neljältä iltapäivällä. Enemmänkin olisi ollut siellä nähtävää ja monta tuntia olisi saanut kulumaan jo pelkästään maisemia katsellessa, iltapäivällä alkoi kuitenkin tihkuvan vettä siihen malliin, että päätimme suunnata takaisin päin hyvissä ajoin. 

Paljon oli porukkaa liikkeellä niin nuoresta vanhempanakin ja kaikki tuntuivat olevan erityisen hyvällä tuulella. Itse en ole koskaan ollut lähelläkään kyseistä paikkaa, joten päivä oli minulle mukava koska pääsin näkemään uusia maisemia ja hetkeksi eroon kaupungin vilskeestä. 

Tykkään kun pääsen näkemään uusia maisemia ja tuntuu kun olisi aivan uutta energiaa tällaisten pienien retkien jälkeen. 

En pistänyt yhtään pahakseni ajellen tälläisissä maisemissa, kaupungista vain hetken ajomatka ja tuntuu kun olisi aivan eri maailmassa. Ajatus kulkee ja mieli lepää :) 

Sydneyssä on nyt viimeisen viikon aikana ollut todella kurjat ilmat, satanut vettä oikeastaan jokaisena päivänä ja ukkostanut oikein urakalla joten kun sunnuntai aamuna ilma näytti aurinkoiselta ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, että päivä olisi sisällä tullit vietettyä. 

Ajeltiin maisemareittejä pitkin ja välillä pysähdyttiin vain ihailemaan näkymiä. 

Vaikka suurkaupungin elämästä tykkäänkin kovasti, niin kyllä tällaiset pienet irtiotot tekee kyllä niin hyvää! Tälläisten päivien jälkeen muistuu kyllä taas hyvin mieleen miksi tämä maa on vienyt sydämeni kokonaan ja miksi Suomen pimeys varsinkin tähän aikaan vuodesta ei houkuta yhtään tätä tyttöä. 

Kotiin päin tultaessa pysähdyttiin ylläolevaan kahvila-ravintolaan hetkeksi. Kyseinen paikka sijaitsi aivan merenpinnan yläpuolella ja olisin voinut jäädä nauttimaan elämästä sinne pidemmäksikin aikaa. 

Onneksi uusi reissu on suunnitteilla ja silloin pääsen taas näkemään jotain uutta. 

Kaveri kenen kanssa olin liikenteessä on käynyt Royal National Park:ssa ja sen ympäristössä useita kertoja, joten helpolla pääsen kun toinen tietää ne parhaimmat maisemat ja reitit. 

Vaikka maanantait ovatkin ne kaikista vaikeimmat päivät minulle, niin tänään maanantai sujui yllättävän hyvin kun oli mieleinen päivä takana. Energiaa siis koko viikolle. :) Tästä on hyvä jatkaa.

Jeeeeeeees ;)

-J

Stereosonic 2014

Viime viikonloppuna oli tämän vuotinen stereosonic Sydneyssä, joka oli kaksi päiväiset festarit. 

Meillä oli aivan loistava porukka ja takana on aivan mahtava viikonloppu! 

Tämä postaus onkin omistettu pelkästään kuville ja turhat läpinät jää tältä kertaa välistä. Kuvat kertoo kaiken ilman sanoja muutenkin :) 

Olin muuten jälleen kerran ainoa ei irkku koko porukasta.. Mulla alkaa kuulema puheesta huomaamaan irkku slangia, mitä en kyllä itse jaksa uskoa. Mutta kai se tarttuu sitten niin hyvin kun koko ystävä piiri koostu melkeinpä ainoastaan irlantilaisista. 

Ensi vuoden stereosonicia odotellessa... :)

Viikonloppu nollaus

Sain viikonloppuna tuliaisia Suomesta kun yksi suomituttuni johon tutustuin muutama kuukausi sitten palasi takaisin Sydneyyn kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen. Mukanaan hän toi minulle suomilipun, salmari pullon, turkinpippureita, karkkia, suklaata ja salmiakin makuista purkkaa. Voin sanoa, että tuli erittäin hyvä mieli. 

Ensimmäinen karkkipussi on kumottu jo alas ja seuraava kamalasti himottaisi tuossa vieressä, mutta jos koittaisi itsensä hillitä vielä hetken niin olisi suomikarkkeja säästössä pahan päivän varalle.

Lauantaina näin kavereita, joista osaa en ollut nähnyt moneen moneen kuukauteen. Aloiteltiin minun luonani ja siirryttiin myöhemmin Sydneyn yöelämään jatkamaan iltaa. Lauantai venähti reilusti sunnuntain puolelle, joten mukavaa oli kaikin puolin. Pitkästä aikaa pääsin kunnolla tanssimaan ja tuulettumaan ja tuli nollattua ihan kunnolla, mikä tuli kyllä tarpeeseen. 

Salmari pullo tuli myös korkattua ja annettua maistiaisia Irlantilaisille, jotka yllättäen tykkäsivätkin erittäin paljon kyseisestä juomasta. Aiempien kokemusten mukaan kun olen salmiakkia tai turkinpippureita tarjonnut on reaktiot olleet todella erilaisia, mutta ehkä se juoman muodossa maistuu paremmalta. 

Ihana oli nähdä niitä tuttuja naamoja joita ei ole niin pitkään aikaan nähnyt ja joiden seuraa on oikeasti ollut ikävä. Muutama uusi tuttavuuskin jäi viikonlopusta taskuun ja hyvä niin, tuttavia ei voi koskaan olla liikaa. 

Sunnuntaina Newtownissa järjestettiin ilmainen Newtown festarit, joka oli päiväsaikaan tapahtuva musiikkitapahtuma. Ovet taisi paikalle sulkeutua siinä viiden maissa ja koko tilaisuus oli ohi kuuden aikaan. 

Tietty jatkopaikkojahan olisi varmasti ollut useampikin, mutta meidän porukalla festarit loppuivat kun itse tilaisuus päättyi. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin syömässä, sellainen rauhallinen lopetus hyvälle viikonlopulle. 

Nyt on ollut hyvä aloittaa tämä viikko ja tuntuu, että energiaa löytyy enemmänkin kun mihin sitä voisi tuhlata. Välillä on kyllä ihana päästä viihteelle kunnolla ja muistaa, että tässä ollaan nuoria ja nuorena pitäisi muistaa ottaa kaikki ilo irti kun vielä jaksaa :)

Miksi olen täällä?

Olen itse koittanut moneen kertaan miettiä, että miksi olen täällä? Miksi Australia, miksi Sydney, miksi ylipäätään suurinpiirtein toisella puolella maapalloa kaukana perheestä ja ystävistä? 

Mikä on se syy miksi olen päättänyt tällä hetkellä elää elämääni täällä? 

Vastausta en tiedä. 

Suomessa kaikki olisi helpompaa. Olisi perhe lähellä, olisi ne ystävät jotka ovat olleet matkanvarrella useiden vuosien ajan ja olisi tuttu ympäristö. Tietäisin miten kaikki asiat hoituisi ja elämä olisi yksinkertaisesti helpompaa, mutta.. 

Niin, niin aina on se mutta. 

Jos olisin Suomessa niin jokainen päiväni olisi samanlainen, tietäisin mitä tekisin ja kenen kanssa olisin seuraavana viikonloppuna. Odottaisin sitä kesää mikä menee ohi noin kahdessa kuukaudessa. 

Sitten odottaisin, että ensi lumi tulisi ja alkaisi talvi, ja sitten valittaisin miten kylmä on ja olispa jo kesä ja juhannus..

En sano että elämäni Suomessa olisi tylsää, mutta omalla kohdallani siitä puuttuu se jokin. 

Mikä täällä on sitten erilaisempaa? No tavallaan ei mikään. Arki se on täälläkin, työtä tehtävä ja laskut maksettava, mutta on täällä se jokin minkä tiedän tekevän minut paljon onnellisemmaksi. Ilmasto on yksi niistä. 

Koskaan en ole suuri talven, lumen ja kylmyyden ystävä ollut ja se onkin yksi ihana asia täällä, niistä minun ei tarvitse kärsiä. Tottakai jouluna olisi ihana kun olisi lunta, ei joulu tunnu joululta keskellä kesää.. Kerran vuodessa olisi myös ihana päästä lumilautailemaan ja grillailemaan nuotion ääreen, mutta ne ovat oikeastaan ne asiat mitä talvessa ikävöin.. 

Kulttuuri. Ihmiset ovat avoimempia, small talk kuuluu arkipäivään. Ei olla niin sisäänpäin kääntyneitä ja katsota omia kenkiä kun puhutaan toisille. Ollaan onnellisemman oloisia. Ei olla niin kateellisia toisten onnesta vaan iloitaan mukana. Autetaan tuntemattomia. 

En sano että suomalaiset olisivat jotenkin huonoja tai että katsoisin suomalaisia alaspäin, mutta tavat ovat kuitenkin erilaiset. Tykkään tästä elämäntyylistä täällä ja se tuntuu itselle läheisemmältä.

Ystäviä näen spontaanisti, ei tarvitse kalenteri kädessä suunnitella milloin nähdään kahvilla tai suunnitella että nähdään niin, että kerätään salkkareiksi kotiin. 

Telkkari on jäänyt viimeisen vuoden aikana elämästäni oikeastaan kokonaan pois, telkkaria en katso oikeastaan ollenkaan, mitä itse Suomessa tein päivittäin. 

Aktiivinen elämäntyyli. Ilmasto on ehkä suurimpia syitä jotka tähän vaikuttavat, mutta ihmiset ovat enemmän aktiivisia ja aina valmiina tekemään ja menemään joka suuntaan. Ulkona tulee oltua paljon ja mikä sen parempaa kun aloittaa viikonloput rannalla ystävien seurassa? 

On täällä paljon asioita myös mitkä eivät tunnu itselle normaaleilta tai mitä Suomessa ja Suomesta kaipaan. Mutta jos plussia ja miinuksia alkaisin listaamaan niin tällähetkellä Australia saisi huomattavasti enemmän plussia kun mitä Suomi. En sano, että täällä tulisin loppuelämäni elämään, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu kodilta ja minulla on paljon parempi itsellä olla täällä. Perhe on se suurin mitä kaipaan ja ikävöin, mutta onneksi Skype ja puhelimet on keksitty ja yhteydenpito on helppoa vaikka eripuolilla maapalloa ollaankin. 

Vaikka kuinka koittaisin miettiä syytä miksi täällä haluan olla ja miksi tunnen itseni paljon onnellisemmaksi, ja enemmän omaksi itsekseni niin en syytä osaa sanoa. Jokin täällä on vain vienyt sydämeni ja jostain se tunne sisälleni on tullut, että täällä minun kuuluu tällä hetkellä olla. 

Ehkä minä jonakin päivä sen syyn keksin ja ymmärrän itsekin mikä minut tekee täällä onnellisemmaksi...

Alunperinhän minun oli tarkoitus tulla viettämään niin sanottua välivuotta tänne, kierrellä Australiaa, oppia englantia, tehdä uusia muistoja ja kokea jotain mitä on aina halunnut, nähdä maailmaa ja reissata. 

Kun sitten palasin Suomeen, niin kaipuu takaisin oli aivan järjetön. 

Sitä on niin vaikea edes kuvata, mutta tuntui että kun itse palasi Suomeen niin mikään ei ollut muuttunut. Tuntui, että kaikki oli samalla tavalla kun ennen omaa lähtöä reilu vuotta aiemmin, takaisin samaan elämään ja tapoihin oli helppo asettua. Kaikki oli entisellään, mutta itse olin muuttunut. Tiesin, että olisin onneton ja katuisin loppuelämäni jos en vielä palaisi takaisin, ja minne se Suomi sieltä katoaisi kuitenkaan?

Tästä on kulunut nyt reilut kaksi vuotta kun palasin takaisin tänne ja reilun vuoden olen elänyt sitä niin sanotusti normaalia arkea, eli en ole reppureissannut vaan olen opiskellut ja ollut työelämässä. Tämän reilun vuoden aikana olen vasta oikeastaan tajunnut miten paljon haluan täällä olla ja miten paljon katuisin jos en täällä nyt olisi ja eläisi. 

Jokin täällä vain on se syy mikä tekee minut enemmän onnellisemmaksi, energisemmäksi ja ylipäätään enemmän minuksi, se jokin mikä minut pitää täällä.

Ehkä jonain päivä tiedän syyn. 

-J

Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä, paljon sain asioita hoidettua ja muutenkin on tuntunut hyvältä tänään. On vain hymyilyttänyt koko päivän ja ilman mitään sen suurempaa syytä. Kävelin kaupungilla typerä hymy kasvoilla kokopäivän, vastaan tulijat varmaankin ajattelivat ettei kaikki muumit ole laaksossa tällä tytöllä, mutta parempi näin kun naama väärinpäin. Vaikka tällä hetkellä on itsellä paljon asioita hoidettavana ja niistä johtuen stressiä paljonkin niin tänään on vain tuntunut siltä, että kyllä kaikki hoituu ja kohta saan huilata. 

Rakastan näitä päiviä kun tuntuu että kaikki asiat tulevat järjestymään ja tämä maailma ei ole loppujen lopuksi niin paska paikka. Näitä päiviä lisää kiitos! 

Ohi on

Nyt se on viimein ohi! Ei enää stressiä tehtävistä, presentationeista tai muistakaan opiskeluun liittyvistä asioista! Kaikki on tehtynä ja nyt vain odotellaan, että kaikki on valmista diplomin saamista varten. 

Helpottaa aivan todella paljon! 

Tänään kävin antamassa viimeisen presentationin ja meni heittämällä läpi! :) 

Jännitin miten käy kun olin kaikki jättänyt loppujen lopuksi niin viime tinkaan, mutta onneksi suoritus meni hyvin läpi. 

Jännä tunne kun kävelin koululta pois kun tajusin, että se tosiaan oli viimeinen kerta kun minun siellä tarvitsee opiskeluiden takia olla. 

Palaan vielä diplomin saamista varten, mutta muuten se on osaltani vihdoin ohi. Hienoa. 

Vuosi mennyt kyllä niin älyttömän nopeasti, että hyvä kun on perässä ehtinyt pysymään, mutta täytyy sanoa että tämä kulunut vuosi on ollut todella erikoinen itselleni. 

Paljon olen oppinut niin itsestäni kuin ihmisistä ympärilläni ja vuosi on ollut niin tapahtumarikas niin ihmissuhteiden kuin muidenkin asioiden osalta. 

Vuodessa olen kuitenkin oppinut mitä itse elämältäni haluan ja mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja joiden vuoksi olen valmis taistelemaan. :) 

Itse olen kasvanut ihmisenä todella paljon vuoden aikana ja oppinut virheistä. Vielä tässä kuitenkin nuoria ollaan ja on aikaa saavuttaa niitä unelmia ja tavoitteita joita itselleen on asettanut. 

Miksi kirjoitan kuluneesta vuodesta ja muutoksista?

Koska ajattelen tätä ajanjaksoa jonka olen koulussa ollut ja opiskellut. Olen miettinyt tätä aikaa yhtenä ajanjaksona elämässäni ja siksi mietinkin mitä tämä vuosi on minulle merkinnyt ja niitä asioita joita on tapahtunut. Olen saanut läheisiä ystäviä, joiden turvaan voin hakeutua, olen saanut kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia, olen myös menettänyt ihmisiä jotka olivat läheisiä minulle, mutta joiden on pitänyt jättää Australia taakseen tai muista syistä. Olen oppinut todella paljon uutta ja olen saanut työn josta nautin todella paljon, (jos ei stressiä ajatella) jollaiseen en olisi koskaan aiemmin ajatellut kykeneväni. 

Olen kokenut paljon ylä- ja alamäkiä mutta kaikesta aina selvinnyt. Sydney on opettanut ja vahvistanut minua paljon enemmän kuin olisin voinut ajatellakaan. 

Huomenna minulla on vapaa päivä, ei töitä eikä siis koulua enää. Ensimmäinen tällainen moneen kuukauteen jos ei viikonloppuja oteta laskuihin, mutta viikonloputkin ovat menneet jo pitkään koulu tai työjuttujen miettimiselle ja tekemiselle. 

Huomennakin on asioita joita täytyy lähteä hoitamaan seuraavaa viisumiani varten, mutta siitä kerron paremmin vähän myöhemmin. Tällä hetkellä kaikki aika ja energia minulla meneekin suuriltaosin tässä viisumiprojektissa mikä onkin seuraava tavoite minulla. 

Tässä muutamien viime viikkojen aikana olen huomannut miten haikeilla tunnelmilla odotankaan seuraava joulua. Minulla oli pitkään suunnitelmissa suunnata Suomeen joulua viettämään ja näkemään niitä läheisiä joita en ole reilu kahteen vuoteen nähnyt sen jälkeen kun viimeeksi Suomesta tänne lähdin. 

Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään mahdollisuutta Suomeen jouluksi suunnata, sillä nämä asiat täällä joita minun pitää hoitaa on pakosti laitettava tärkeysjärjestyksessäni sijalle yksi. 

Sen jälkeen voinkin sitten alkaa suunnittelemaan lomaa Suomen päähän. 

Joulun tulo kuitenkin masentaa tänä vuonna sillä tällä hetkellä itselläni ei ole minkään näköisiä suunnitelmia tulevalle joululle tai oikeastaan uudelle vuodellekaan.. 

Suurinosa ystävistäni on lähdössä viettämään joulun aikaa omiin kotimaihinsa tai ovat suunnitelleet reissuja sille välille. Itsellä suunnitelmat tai niiden olemattomuus on vielä ihan auki. Onneksi tässä on vielä aikaa eikä koskaan tiedä mitä ne suunnitelmat sitten tulevatkaan olemaan. Itseä vain harmittaa kun oli jo niin pitkään ajatellut että joulun Suomessa viettäisi tänä vuonna, mutta tuleehan niitä jouluja vielä useampikin tämän elämän aikana. 

Kolmen viikon loma tulee pakosti itsellä silloin kun työpaikka sulkee ovensa kokonaan ja onkin pomon kanssa ollut puhe, että voisin työpaikan auton ottaa silloin käyttöön jolloin pääsisin liikkumaan vähän Sydneyn ulkopuolellakin tai tekemään jonkin sortin reissua johonkin, sitä ainakin tässä odotellessa! :)

-J

Niskasta kiinni

Tänään sain viimein itseäni niskasta kiinni ja nyt on oikeastaan kaikki koulu hommat tehtynä viimeisteltyjä lukuunottamatta. Vielä pitäisi kyhätä presentation mutta sitten se olisi siinä. Tuntuu niin paljon paremmalta. Tänään olen paljon saanut tehtyä ja painoa harteilta on pudonnut paljon! Helpottaa. Vielä viimeistelyt ja sitten tosiaan se presentation ja se olisi sitten maanantaita varten kaikki valmiina. 

Ylläoleva on pätkä tekstiä jonka tänään olen näitä viimeisiä kouluhommiani varten kirjoittanut.. Pää hajonnut tänään pariin otteeseen ja tuntuu että mikään ei kuullostaa miltään ja ei saa kirjoitettua mitään niinkuin olisi tarkoitus, mutta nyt kun tätä omaa kirjoittamista suomeksi tänne ajattelen niin ehkä mä läpäisem tällä englannilla tän viimosenkin kurssin... Haha no ei vaan, yksi syy miksi mä halusin jatkaa tätä blogia on se että mä olen käyttänyt viimeisen vuoden aikan suomenkieltä ihan säälittävän vähän ja huomaan miten haen välillä suomen sanoja mieleen tai miten taivuttelee sanoja miten sattuu. 

Kyllähän mulla tottakai se suomi äidinkielenä vahvempi aina varmasti tulee olemaan, mutta on niin ihana huomata miten sitä pärjää toisella kielellä kuitenkin niin hyvin. 

Useaan kertaan olen tämän jo sanonut mutta kyllä mä olen tyytyväinen että kyseiseen kouluun lähdin. Tänään kävin myös läpi vuoden takaisia tehtäviä ja miten paljon itse huomaankaan niissä virheitä! Ihana kun itse huomaa miten on kehittynyt! :) Jos tonne aikoihinkin jäisi jotain niin olisin ihan tyytyväinen.. 

Kello on nyt hieman yli kymmenen perjantai iltana, mutta mä taidan jatkaa vielä hetken näiden kouluhommien parissa. Jos tänään saisin siihen malliin vielä, että voin rauhassa nautti viikonlopusta. 

Huomenna itsellä mukavia suunnitelmia ja kouluhommia en silloin halua kyllä miettiä yhtään. 

-J